Lasten oikeuksien sopimus – YK:n yleissopimus ja velvoitteet

Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa: 20. marraskuuta 1989 · Voimaantulo kansainvälisesti: 2. syyskuuta 1990 · Sopimusvaltioiden määrä: 196 · Suomen liittyminen: 1991 · Sopimuksen kattama ikäryhmä: Alle 18-vuotiaat

Neljä avainlukua sopimuksen ytimestä – tässä tiivistelmä:

Mikä on lasten oikeuksien sopimus?

Sopimuksen tarkoitus

• Lasten oikeuksien sopimus on YK:n ihmisoikeussopimus, joka takaa alle 18-vuotiaille erityisen suojelun ja oikeuksien turvaamisen (Ulkoministeriö, Suomen virallinen sopimustieto).
• Sopimuksen mukaan lapseksi katsotaan jokainen alle 18-vuotias henkilö (Ihmisoikeuskeskus, kansallinen ihmisoikeusinstituutio).
• Sopimus sisältää 54 artiklaa, jotka kattavat siviilioikeudet, poliittiset oikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet.

Sopimuksen ydinajatus on, että lapsi on oikeussubjekti, ei pelkkä suojelun kohde. Tämä näkökulmaero on ohjannut lainsäädäntöä ympäri maailmaa viime vuosikymmeninä. Käytännössä sopimus kattaa oikeuden kansalaisuuteen, opetukseen, terveydenhoitoon ja oikeuden vaikuttaa kehitystasonsa mukaisesti omiin asioihinsa (Ulkoministeriö, Suomen virallinen sopimustieto).

Keskeiset periaatteet

• Sopimus perustuu neljään yleisperiaatteeseen: syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen.
• Sopimus velvoittaa suojata lasta seksuaaliselta ja muulta hyväksikäytöltä sekä turvata hänen asemansa oikeudenkäynnissä (Ulkoministeriö, Suomen virallinen sopimustieto).
• Sopimus sisältää velvoitteen turvata hoiva ja huolenpito, asianmukainen terveydenhuolto ja koulutus (YK-liitto, suomalainen kansalaisjärjestö).

“Lapsen oikeuksien sopimus on ohjannut Suomen lainsäädäntöä systemaattisesti siihen suuntaan, että lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jolla on oikeus tulla kuulluksi.”

– Opetushallitus, Suomen viranomainen koulutuksen kehittämisessä

Miten tämä on muuttanut lasten arkea? Suomessa esimerkiksi erityislapsen oikeudet ja perheen tukeminen ovat saaneet aiempaa vahvemman lainsäädännöllisen pohjan juuri sopimuksen periaatteiden ansiosta.

Sopimuksen ydinajatus on asettaa lapsi aktiiviseksi toimijaksi, mikä on ohjannut Suomen lainsäädäntöä viime vuosikymmeninä.

Milloin lasten oikeuksien sopimus on tehty?

Historiallinen tausta

• Sopimuksen valmistelu alkoi jo 1970-luvun lopulla, ja se pohjautuu vuoden 1959 lapsen oikeuksien julistukseen.
• YK:n ihmisoikeustoimikunta työsti sopimustekstiä kymmenen vuoden ajan ennen hyväksyntää.
• Työhön osallistui laajasti valtioita, kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita – tavoitteena luoda ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus lapsen oikeuksista.

Hyväksyminen ja voimaantulo

• Sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1989 (Lapsiasiavaltuutettu, Suomen viranomainen).
• Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 2. syyskuuta 1990, kun 20 maata oli ratifioinut sen.
• Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1991, ja se tuli Suomen osalta voimaan 20. heinäkuuta 1991 (Ihmisoikeuskeskus, kansallinen ihmisoikeusinstituutio).

“Sopimuksen hyväksyminen 20. marraskuuta 1989 oli historiallinen hetki – ensimmäistä kertaa lapsille annettiin oma, oikeudellisesti sitova ihmisoikeussopimus.”

– YK:n lapsen oikeuksien komitea, sopimuksen valvontaelin

Marraskuun 20. päivää vietetään nykyisin kansainvälisenä lapsen oikeuksien päivänä. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi koulujen ja päiväkotien teemapäivinä, joilla muistutetaan lapsen oikeuksista – konkreettinen esimerkki siitä, miten sopimus on juurtunut osaksi arkea.

Sopimuksen syntyhistoria osoittaa, kuinka pitkäjänteistä työtä lasten oikeuksien tunnustaminen on vaatinut.

Miten lasten oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota?

Sopimusvaltioiden velvoitteet

• Sopimus on oikeudellisesti sitova niille valtioille, jotka ovat sen ratifioineet (Lapsiasiavaltuutettu, Suomen viranomainen).
• Sopimus velvoittaa kansallista lainsäädäntöä vastaamaan sopimuksessa vahvistettuja oikeuksia (Lapsiasiavaltuutettu, Suomen viranomainen).
• Sopimus velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin oikeuksien toteuttamiseksi (Mannerheimin Lastensuojeluliitto, suomalainen lastensuojeluasiantuntija).

“Sopimus ei ole vain julistus – se on oikeudellinen asiakirja, joka velvoittaa valtioita konkreettisiin toimiin. Sopimusvaltioiden on toimitettava määräaikaisraportit sopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta.”

– YK:n lapsen oikeuksien komitea, sopimuksen valvontaelin

Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtion on paitsi kirjattava oikeudet lakeihin, myös varmistettava niiden toteutuminen arjessa – kouluissa, terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.

Lainsäädännölliset vaikutukset Suomessa

• Suomi on sisällyttänyt sopimuksen osaksi kansallista lainsäädäntöä (Ihmisoikeuskeskus, kansallinen ihmisoikeusinstituutio).
• Sopimus velvoittaa valtioita toteuttamaan lapsen oikeudet käytännössä – koulutuksessa, terveydenhuollossa ja oikeuslaitoksessa.
• Suomi saattoi sopimuksen osaksi kansallista lainsäädäntöä vuonna 1995 (Finlex / Hallituksen esitys 285/2014, Suomen lainsäädäntötietokanta).
• Sopimusvaltioiden on toimitettava määräaikaisraportit sopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (Finlex / Hallituksen esitys 285/2014, Suomen lainsäädäntötietokanta).
• YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo sopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen noudattamista (Mannerheimin Lastensuojeluliitto, suomalainen lastensuojeluasiantuntija).

Sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat ovat laajentaneet sen soveltamisalaa. Vuonna 2014 voimaan tullut valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä antaa lapsille mahdollisuuden tehdä valitus suoraan YK:n lapsen oikeuksien komitealle, jos kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty.

Velvoitteiden noudattaminen edellyttää valtiolta jatkuvaa seurantaa ja lainsäädännön päivittämistä.

Mikä maa ei ole allekirjoittanut lapsen oikeuksien sopimusta?

Allekirjoittaneet maat

• Lähes kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet sopimuksen – yhteensä 196 sopimusvaltiota (Ihmisoikeuskeskus, kansallinen ihmisoikeusinstituutio).
• Etelä-Sudan ratifioi sopimuksen vuonna 2015 liittyessään sopimusvaltioiden joukkoon.
• Sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus, mikä kertoo sen poikkeuksellisesta hyväksynnästä.

Yhdysvaltojen asema

• Yhdysvallat on ainoa YK:n jäsenmaa, joka ei ole ratifioinut sopimusta (Ulkoministeriö, Suomen virallinen sopimustieto).
• Yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1995, mutta liittovaltion senaatti ei ole hyväksynyt sen ratifiointia.
• Keskeiset erimielisyydet liittyvät liittovaltion ja osavaltioiden toimivallan jakoon sekä huoleen kansallisen itsemääräämisoikeuden kaventumisesta.

“Yhdysvallat on allekirjoittanut lapsen oikeuksien sopimuksen, mutta ratifiointi on edelleen kesken. Tämä on herättänyt kysymyksiä maan sitoutumisesta kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin.”

– Lapsenoikeudet.fi, suomalainen lastenoikeusasiantuntija

Miksi tämä on merkityksellistä? Yhdysvallat on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista maista, ja sen ratifioimatta jättäminen heikentää sopimuksen universaalia luonnetta. Toisaalta Yhdysvallat on sitoutunut moniin sopimuksen periaatteisiin kansallisen lainsäädäntönsä kautta.

Yhdysvaltojen puuttuminen heikentää sopimuksen universaaliutta, mutta maa noudattaa monia sen periaatteita omassa lainsäädännössään.

Saako lapsi valita kumman vanhemman luona asuu?

Lapsen oikeus osallistua päätöksentekoon

• Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (Mannerheimin Lastensuojeluliitto, suomalainen lastensuojeluasiantuntija).
• Sopimuksen 12. artikla turvaa lapsen oikeuden ilmaista mielipiteensä kaikissa häntä koskevissa asioissa.
• Tämä koskee myös huoltajuus- ja tapaamisjärjestelyjä, vaikka lapsi ei teekään lopullista päätöstä.

Huoltajuus- ja tapaamisoikeus

• Suomen lainsäädäntö tukee lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä (Ihmisoikeuskeskus, kansallinen ihmisoikeusinstituutio).
• Lapsi saa vaikuttaa asumisjärjestelyihinsä, mutta lopullinen päätös on tuomioistuimella, jonka on aina asetettava lapsen etu etusijalle.
• Tuomioistuin arvioi lapsen mielipiteen painoarvon ottaen huomioon lapsen iän, kehitystason ja asian olosuhteet.

“Lapsen oikeus tulla kuulluksi on yksi sopimuksen keskeisistä periaatteista. Se ei tarkoita, että lapsi tekee päätöksen – mutta hänen näkemyksensä on selvitettävä ja otettava huomioon.”

– Lapsenoikeudet.fi, suomalainen lastenoikeusasiantuntija

Suomessa tämä on johtanut käytäntöön, jossa lastenvalvojat ja tuomioistuimet selvittävät lapsen mielipiteen systemaattisesti huoltajuuskiistoissa. Lapsen turvallisuus – niin kotona kuin autossa on osa samaa ajattelutapaa, jossa lapsen etu asetetaan ensisijalle.

Lapsen kuuleminen on keskeinen periaate, mutta vastuu päätöksestä säilyy aikuisilla.

Aikajana – sopimuksen kulmakivet

• 20. marraskuuta 1989 – YK:n yleiskokous hyväksyy lapsen oikeuksien sopimuksen (Lapsiasiavaltuutettu, Suomen viranomainen).
• 2. syyskuuta 1990 – Sopimus tulee kansainvälisesti voimaan (Ihmisoikeuskeskus, kansallinen ihmisoikeusinstituutio).
• 21. elokuuta 1991 – Suomi ratifioi sopimuksen (sopimussarja 60/1991) (Valtioneuvosto, Suomen hallitus).
• 1995 – Suomi saattaa sopimuksen osaksi kansallista lainsäädäntöä (Finlex / Hallituksen esitys 285/2014, Suomen lainsäädäntötietokanta).
• 2014 – Sopimuksen valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä tulee voimaan.

Mikä on varmaa – ja mikä ei?

Kokonaiskuva on kaksijakoinen. Sopimuksen perusperiaatteista vallitsee laaja yksimielisyys, mutta sen täytäntöönpano vaihtelee huomattavasti. Suomessa tilanne on verrattain hyvä, mutta raportointivelvoitteet ja komitean suositukset osoittavat, että työtä riittää edelleen.

Tämä sopimus pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus.

Usein kysytyt kysymykset

Aiheeseen liittyvää

• Britax Kidfix i-Size – turvallinen korokeistuin: lapsen turvallisuus liikenteessä
• Marjukka Havumäen perhe – lapset, puoliso ja erityislapsi: perheen arki ja oikeudet

Lapsen oikeuksien sopimus ei ole mikään abstrakti asiakirja – se on elävä työkalu, joka ohjaa lainsäädäntöä, koulutusta ja sosiaalihuoltoa 196 maassa. Suomelle sopimus on ollut keskeinen tekijä lapsen aseman vahvistamisessa, mutta työ ei ole valmis. Kun seuraavan kerran pohdit lapsen oikeuksia, muista: kyse on konkreettisista asioista – siitä, saako lapsi leikkiä, tulla kuulluksi ja kasvaa turvassa. Suomen lainsäätäjille valinta on selvä: sopimuksen periaatteet on pidettävä tiiviisti mukana jokapäiväisessä päätöksenteossa, tai muuten lapsen etu jää puheen tasolle.